Ette arvaa miten paljon vituttaa lähteä kouluun valkoiset housut päällä, täysin epävarmana siitä, onko sinulla enää menkkoja ja sidesaldo nollilla! Näin kävi meikäläiselle. Käskytin kaverini kulkemaan melkein koko ajan persuksessani kiinni ja kertomaan, näkyykö punaista. Meillä oli tänään vain kevätjuhla, joten ei ollut hengenvaarallista (no, lyhyt altistumisaika). Sitten kun istuttiin, niin alkoi tuntumaan taas tätä surullisen kuuluisaa valumista. Olin tietenkin aivan kauhuissani, ja juuri alettiin stipendejä jakamaan. Onneksi en saanut yhtäkään, joten ei tarvinnut nousta seisomaan. No, kun siitä noustiin juhlan loputtua, niin kaveri sanoi, ettei mitään näkynyt. Okei, pelastuin.Meillä on ysien juhlana koko luokan ohjelmanumero: Tupla tai kuitti. Kilpailijana on luokanvalvojamme ja voittona arvokas lahjakortti johonkin kokovartalohierontaan ja iso kukkapuska. En malta odottaa näkeväni luokanvalvojamme ilmettä tämän saatuaan. :D Varmasti yllättyy. Viimeksi kuutosen lopussa ostettiin koko luokan voimin silloiselle opettajallemme uusi kännykkä ja painatettiin paita.
Muuten, yllätyin tuhatkertaisesti vilkaistessani vaakaan tänä aamuna: 66,5 kiloa! Wtf! Nyt pitää paiskoa hartiavoimin töitä, jotta saisin painon pysymään noin alhaalla ja vielä laskemaan. En ole ainakaan kolmeen-neljään vuoteen ollut näin kevyt. Ei pidä antaa pissan nousta päähän tosin, en missään nimessä tahdo tehdä edellistä virhettä ja sortua syömään sillä verukkeella, että olinpahan laihtunut sentään... Stay strong.
Tänään vielä ohjelmassa se eilen selostamani lenkki kaupalle kaverin kanssa ja ehkä vielä lisääkin. Lihaskunto-ohjelman suoritan kotona ennen X:lle lähtöä (siellä siis valmistaudumme yhdessä perjantaita varten), koska tiedän, että se mitä suurimmalla todennäköisyydellä jäisi siellä tekemättä. Harmittaa vaan, kun saattaa olla, että sorrun johonkin kivaan siellä, koska kaikki muut lisäkseni vetävät kaikenlaista paskaa alas. Minä tosin varoittelin heitä, etten syö enää mitään seitsemän jälkeen, mutta nehän ovat tunnetusti kaiken ymmärtäviä ihmisiä... Jos jotain syön, niin hedelmiä, kasviksia tai sorbettia, mikäli sitä löydän. Ja juon vettä ja Coca Cola Zeroa.
Ylempi kuitenkin tarkoittaa sitä, etten pysty kirjoittamaan kalorimääristäni vielä tänään, joten hoidan asian huomenna.
Muuten, yllätyin tuhatkertaisesti vilkaistessani vaakaan tänä aamuna: 66,5 kiloa! Wtf! Nyt pitää paiskoa hartiavoimin töitä, jotta saisin painon pysymään noin alhaalla ja vielä laskemaan. En ole ainakaan kolmeen-neljään vuoteen ollut näin kevyt. Ei pidä antaa pissan nousta päähän tosin, en missään nimessä tahdo tehdä edellistä virhettä ja sortua syömään sillä verukkeella, että olinpahan laihtunut sentään... Stay strong.
Tänään vielä ohjelmassa se eilen selostamani lenkki kaupalle kaverin kanssa ja ehkä vielä lisääkin. Lihaskunto-ohjelman suoritan kotona ennen X:lle lähtöä (siellä siis valmistaudumme yhdessä perjantaita varten), koska tiedän, että se mitä suurimmalla todennäköisyydellä jäisi siellä tekemättä. Harmittaa vaan, kun saattaa olla, että sorrun johonkin kivaan siellä, koska kaikki muut lisäkseni vetävät kaikenlaista paskaa alas. Minä tosin varoittelin heitä, etten syö enää mitään seitsemän jälkeen, mutta nehän ovat tunnetusti kaiken ymmärtäviä ihmisiä... Jos jotain syön, niin hedelmiä, kasviksia tai sorbettia, mikäli sitä löydän. Ja juon vettä ja Coca Cola Zeroa.
Ylempi kuitenkin tarkoittaa sitä, etten pysty kirjoittamaan kalorimääristäni vielä tänään, joten hoidan asian huomenna.
1 kommentti:
Sulla on tosi hyvin lähtenyt painoa tän vuoden puolella. onneks olkoon. Itekin oon laihduttanut sen verran etten muista milloin olisin viimeeksi painanut näin vähän.
Lähetä kommentti