Uusi alku

Huh huh. Sainpas muutettua. Mutta siis, täten julistan uuden blogini avatuksi. Nyt täytyy panostaa alkujorinoihin oikein kunnolla, jotta mahdolliset uudet blogini seuraajat tajuaisivat, missä mennään. Elikä siis, reilun kuukauden tauon jälkeen olen taas päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja ryhtyä laihduttelutouhuihin. Pyydän muuten tässä samaan henkäykseen anteeksi kielenkäyttöäni aiemmassa blogissani, pyrin parantamaan tapani (tosin ihmisiähän tässä kaikki ollaan)...

Elikä siis. Olen epätoivoinen tyttö, joka tietää olevansa liian lihava. Liian lihava kävelemään lasikengin. Tahdon olla laiha. Laiha, jota kaikki ihannoisivat. Laiha, jonka päällä mikä tahansa vaate näyttäisi hyvältä... Tahdon tehdä mitä tahansa se sitten vaatiikin. Tahdon olla vahva ja pystyä tähän. Tahdon olla taas kykenevä luomaan terveitä ihmissuhteita. Ennen kaikkea tahdon itseluottamukseni takaisin, olla uusi ihminen. Uskon saavuttavani tämän kaiken laihduttamalla. Asetan itselleni selkeät tavoitteet, joita seuraan. Jos en saavuta tavoitteitani, tiukennan kuria. Jos saavutan tavoitteeni... jatkan entistä tarmokkaammin päästäkseni seuraavaan tavoitteeseeni.

Ah. Kesäloma tulossa. Peruskoulu, oppivelvollisuus, kaikki tulee olemaan onnellisesti(ko) ohi. Tämä tietää dieettejä. Tahdon heivata painoni mahdollisimman alas, jotta voisin olla edes melkein timmissä kunnossa lukion ekaan päivään mennessä. Tahdon kerätä kaiken itseluottamukseni siihen mennessä. En enää tahdo olla mikään hissukka. Tahdon paljon kavereita, sitäkin enemmän ystäviä. Tahdon eroon siitä kalorien kurimuksesta, joka minua raastaa ja kiusaa päivä toisensa jälkeen. Tahdon olla ruoasta riippumaton. Vapaa. Haluan olla se, jolla on kontrollia ja itsekuria.

Kohta treenailen vielä hiukan. Huomenna alkaa myöhään koulu, ja pyöräillään kaupunkiin luokan kanssa. Siellä tosin syödään Mäkkärissä (ja minähän en syö, jotenkin siitä luistan). Tämä kaikki tietää paljon hyötyliikuntaa! Jesjesjes. Huomisesta voi kaikesta huolimatta tulla hyvä päivä, koska pyöräilen ja kävelen niin paljon. Hoo. Sitten jään vielä kaverin kanssa kaupunkiin ja katselen itselleni vaatteita. Se ei tosin sinänsä saa mielialaani koholle. Pitäisi nähkääs olla hyvä kroppa jonka päälle niitä vaatteita pistää - ei mitään tällaista älytöntä läskipäärynää.

Niin ja kommentit olisivat ihan kivoja, jotta tiedän, lukeeko tätä kukaan. :) Sanokaa, jos kirjakielen käyttöni häiritsee. Voin käyttää puhekieltäkin, tosin saattaa paikoittain hieman ontua, sillä joudun vääntelemään sitä paljon, jotten paljastuisi oudohkon murteeni vuoksi. Ja sitähän minä en missään nimessä halua.
Mutta siis, kommentoikaa. Mutta vittuilut jättäkää muualle (hups, paha sana - anteeksi)!