Niin. Lue otsikko. Äiti alkoi valittaa, kun olen lojunut taas koko päivän koneella lukemassa pro ana -blogeja ja angstaamassa, eikä meinannut jättää minua rauhaan. Aikani kuunneltuani ja kiljuttua "joo joo, kohta" -tyyppisiä selityksiä valjastin koirani ja painuin pihalle. Ai joo kyllä, on minulla koira. En kerro nimeä, en kerro rotua (tiedätte kai, miksi). Se ei ole tottunut lenkkeilemään, sillä meillä on koirille oma ulkotarha ja iso piha, joista ne saavat tarpeeksi liikuntaa. Silloin tällöin otan sen kuitenkin mukaan lenkille.
Kerronpa tässä muuan pari helvetin ärsyttävää piirrettä koirassani: 1) se vetää kuin riivattu ja painaa 30-40 kiloa, päätelkää syy vitutukseen ja 2) haukkuu hullun lailla jokaisen koiran (joskus jopa miehen tai lastenvaunujen, joita se kuulee koiraksi) vastaan tullessa. En ole näiden lähes kuuden vuoden kuluessa saanut kitkettyä näitä siitä pois, ja kaiken lisäksi siinä on rotuja, joilla on kova vahti- ja metsästysvietti sekä luonnostaan taipumus kovaan vetämiseen ja kovapäisyyteen.
Ja luonnollisesti lenkkireittimme oli täynnä lenkkeileviä keski-ikäisiä eukkoja koirineen. Maksimaalinen vitutus läheni multihuipennustaan. Onneksi oli mp3-soitin mukana, enkä joutunut kuuntelemaan niiden eukkojen peräänhuuteluita.
Kiersimme suhteellisen pitkän lenkin, laskin mp3-soittimessa silloin soimien biisien perusteella, että siihen meni sellaiset 1 h 10 min. Pitää myös ottaa huomioon, että kävelin suurimman osan erittäin ripeästi (kaikkien mp3-soittimet eivät ole täynnä jotain limudiskoista tuttuja hitaita, juu nou). Olisikohan noin -280 kcal. Meinasi kunto loppua, kun veti sellaista melkein pystysuoraa mäkeä ylös vastakkaiseen suuntaan vetävän koiran kanssa Maneaterin tahdissa. Usch.
Kun tulin lenkiltä, painuin suoraan suihkuun. Jollain sairaalla tavalla pidin siitä, kun metallikettinki puristui valtavalla voimalla nyrkkini ympärille. Tällä hetkellä on kovan työn takana, että saan pidettyä oikeaa kättäni kymmentä sekuntia pidempään ylhäällä. Jalatkin tuntuvat melko voipuneilta. Noh, ehkäpä se kannatti. Kostin sekä itselleni että äidilleni itseni kautta.
Huomenna on pakko käydä pidemmällä lenkillä.
PS: Anteeksi, tämä on jo kolmas postaus tälle päivälle. :(
Kerronpa tässä muuan pari helvetin ärsyttävää piirrettä koirassani: 1) se vetää kuin riivattu ja painaa 30-40 kiloa, päätelkää syy vitutukseen ja 2) haukkuu hullun lailla jokaisen koiran (joskus jopa miehen tai lastenvaunujen, joita se kuulee koiraksi) vastaan tullessa. En ole näiden lähes kuuden vuoden kuluessa saanut kitkettyä näitä siitä pois, ja kaiken lisäksi siinä on rotuja, joilla on kova vahti- ja metsästysvietti sekä luonnostaan taipumus kovaan vetämiseen ja kovapäisyyteen.
Ja luonnollisesti lenkkireittimme oli täynnä lenkkeileviä keski-ikäisiä eukkoja koirineen. Maksimaalinen vitutus läheni multihuipennustaan. Onneksi oli mp3-soitin mukana, enkä joutunut kuuntelemaan niiden eukkojen peräänhuuteluita.
Kiersimme suhteellisen pitkän lenkin, laskin mp3-soittimessa silloin soimien biisien perusteella, että siihen meni sellaiset 1 h 10 min. Pitää myös ottaa huomioon, että kävelin suurimman osan erittäin ripeästi (kaikkien mp3-soittimet eivät ole täynnä jotain limudiskoista tuttuja hitaita, juu nou). Olisikohan noin -280 kcal. Meinasi kunto loppua, kun veti sellaista melkein pystysuoraa mäkeä ylös vastakkaiseen suuntaan vetävän koiran kanssa Maneaterin tahdissa. Usch.
Kun tulin lenkiltä, painuin suoraan suihkuun. Jollain sairaalla tavalla pidin siitä, kun metallikettinki puristui valtavalla voimalla nyrkkini ympärille. Tällä hetkellä on kovan työn takana, että saan pidettyä oikeaa kättäni kymmentä sekuntia pidempään ylhäällä. Jalatkin tuntuvat melko voipuneilta. Noh, ehkäpä se kannatti. Kostin sekä itselleni että äidilleni itseni kautta.
Huomenna on pakko käydä pidemmällä lenkillä.
PS: Anteeksi, tämä on jo kolmas postaus tälle päivälle. :(
1 kommentti:
Kiitos paljon! Ja tsemppiä sullekki!
Niin ja saat toki lisätä mun blogin listaas.
Lähetä kommentti