Sisällä myllertää.

Ahdistaa. Eräs. Tyyppi. Aivan. Helvetisti. Lupauduin sen kanssa kahville ja nyt se on toinen jalka seurustelusuhteessa. Ottakaamme huomioon, ettemme ole nähneet ennen. Luulisi ketä tahansa ahdistavan. Sitten kun on vielä se, etten tiedä pidänkö miehistä niin paljon, että olisin valmis täysipainoiseen suhteeseen mokoman kanssa. Tunnen itseni aina erittäin lesboksi tällaisen "tosipaikan" tullen. Enkä tiedä, johtuuko se lähentymisyrityksen pikaisuudesta, itse tyypistä vai minusta itsestäni.

No, paino on taas 60 paremmalla puolella, eli 59 kg. Unohdin viime perjantaina tulla kirjaamaan tuloksen ylös, joten se myöhästyi sopivasti pari päivää. Hyvä minä. Joko kuvittelen tai sitten olen oikeasti pienentynyt hieman.

Syönyt olen liikaa ja ällötän itseäni. Ei siis mitään uutta sillä rintamalla.

Kuolen.

Miksi annoin itseni syödä sen kaiken? Munkkia, sipsiä, karkkia... Olen täynnä. Nyt oksettaa ja on kauhea olo. Olisi pitänyt sylkeä ne ruoat pois, kun ketään ei ollut edes katsomassa. Miksi en sylkenyt, siinä olisi ollut talouspaperiakin muutama arkki! 

Tulisi vain äkkiä nälkä. Ei näin voi mennä lenkille eikä varsinkaan keskittyä lukemaan kokeeseen.

Painoa on tullut kilo (olen unohtanut merkitä sen, mutta paino pysyi jonkin aikaa 59:ssä - nyt on taas entiset 60), mutta se varmaan johtuu lähinnä siitä, että olen treenannut lihaksia melkoisesti. Huomisen kilot tosin johtuvat sitten jostain aivan muusta... En uskalla mennä vaa'alle. Huomenna on sitten tappolenkki, neiti Epäonnistuja.

Kunhan vain muistutan olevani (toistaiseksi) elossa.

Vaakapäivävaakapäivä

Yh, 65 kiloa ja joitain grammoja yli. Meillä ei kuitenkaan ole kenkkuilematonta digivaakaa, joten en voi sanoa tarkasti. No, alaspäin sitten vielä. Tänään lenkille. Koulujuttujakin pitäisi tehdä...

Ahdistaa.