Sisällä myllertää.

Ahdistaa. Eräs. Tyyppi. Aivan. Helvetisti. Lupauduin sen kanssa kahville ja nyt se on toinen jalka seurustelusuhteessa. Ottakaamme huomioon, ettemme ole nähneet ennen. Luulisi ketä tahansa ahdistavan. Sitten kun on vielä se, etten tiedä pidänkö miehistä niin paljon, että olisin valmis täysipainoiseen suhteeseen mokoman kanssa. Tunnen itseni aina erittäin lesboksi tällaisen "tosipaikan" tullen. Enkä tiedä, johtuuko se lähentymisyrityksen pikaisuudesta, itse tyypistä vai minusta itsestäni.

No, paino on taas 60 paremmalla puolella, eli 59 kg. Unohdin viime perjantaina tulla kirjaamaan tuloksen ylös, joten se myöhästyi sopivasti pari päivää. Hyvä minä. Joko kuvittelen tai sitten olen oikeasti pienentynyt hieman.

Syönyt olen liikaa ja ällötän itseäni. Ei siis mitään uutta sillä rintamalla.

Vaakapakoisuutta ja herkkuja.

Lomalomaloma. ♥

Olen yrittänyt parhaani mukaan pysytellä poissa vaa'alta ja keskittyä tarkkailemaan kehoani, mikä johtuu suurimmaksi osaa siitä, ettei se lukema meinaa millään lähteä alaspäin. Olen kuitenkin huomannut vatsassani ja reisissäni tapahtuvan "kiinteytymis"prosessia, joten olen melko varma painon itsepintaisuuden johtuvan lihaksen kasvusta. Yritän nyt tolkuttaa asiaa itselleni, etten sortuisi epätoivoisuuksissani typeryyksiin. Yritän olla saattamatta kroppaani säästöliekille ja altistamatta sitä inhottaville puutostiloille ja niiden seuraamuksille (karvainen kieli ei ole mukava asia). Tästä siis johtuu, etten ole merkinnyt viikottaisia painojani ylös niin tiheään. Huomenna olisi taas tarkoitus kipaista vaa'alla.

Sain aikaiseksi käydä toissapäivänä kampaajalla. Nyt on kiva kesätukka. :) Värjäytinkin sen. Siitä tuli hieno.

Söin tänään ranskalaisia ja broileripyöryköitä, mikä ei ole hyvä juttu. Pitänee käydä tänään lenkillä. On muutenkin sellainen olo. Eilenkin mässytin Malacon truly mixed -pussin lopun, ihan kuin en tajuaisi, etten ansaitse sellaista. No, onneksi siinä oli korkeintaan vähän alle puolet, joten siitä nyt ei kertynyt kuin sellaiset 260-290 kcal. Malacon trulyt ovat melko vaarattomia loppujen lopuksi, jos ostaa yhden kerrallaan ja jakaa 200 g pussit vaikkapa kahtia tai eri osiin ja syö puolikkaat/osat eri päivinä. Vaikkakin kirsikka- ja luumutomaatit ovat vieläkin vaarattomampia. No, onneksi nyt ei tee mieli syödä mitään, eikä varsinkaan mitään herkkua.

Vi ses!

Mermaids

She has cried a river

Against the wall She would shiver

But the hunger left Her ashore

The hunger is no more

She keeps swelling

The pain dwelling

Please let me be beautiful

Kuolen.

Miksi annoin itseni syödä sen kaiken? Munkkia, sipsiä, karkkia... Olen täynnä. Nyt oksettaa ja on kauhea olo. Olisi pitänyt sylkeä ne ruoat pois, kun ketään ei ollut edes katsomassa. Miksi en sylkenyt, siinä olisi ollut talouspaperiakin muutama arkki! 

Tulisi vain äkkiä nälkä. Ei näin voi mennä lenkille eikä varsinkaan keskittyä lukemaan kokeeseen.

Painoa on tullut kilo (olen unohtanut merkitä sen, mutta paino pysyi jonkin aikaa 59:ssä - nyt on taas entiset 60), mutta se varmaan johtuu lähinnä siitä, että olen treenannut lihaksia melkoisesti. Huomisen kilot tosin johtuvat sitten jostain aivan muusta... En uskalla mennä vaa'alle. Huomenna on sitten tappolenkki, neiti Epäonnistuja.

Kunhan vain muistutan olevani (toistaiseksi) elossa.

Vihdoinkin.

Se saapuu, nälkä. Vasta nyt sen ihanuuden tajuaa, kun vatsa alkaa huomautella ja voi vihdoinkin ajatella pystyvänsä sanoa "ei". Olen kaivannut tätä tunnetta niin kauan! Nälkää koko päivän, nautintoa hyvin paljon pidempään. ♥

Söin tuossa aiemmin muuten vielä puolikkaan näkkärin (25 kcal) paprikasulatejuustolevitteellä (190 kcal / 100 g, en uskalla heittää annosarviota, koska en voinut äidin kyttäämiseltä punnita annosta) ja kurkkupalasella (en vieläkään ole ottanut selville energiamäärää). Ja join litran vettä.

Lupailin tuolla joskus aiemmin ennen/jälkeen-kuvia ruhostani, ja voisinkin tämän ihanan olon kunniaksi pistää sellaiset tänne. Jos vaikka perjantaiaamuna sitten. En ole ottanut moisia seitsemänkympin ajoilta, mutta kahdeksankympin ajoilta minulla on kaverikuva, jossa mursunolemukseni näkyy melko hyvin. Muokkailen sitä vain hieman sitten.

ARGH.

Vituttaa aivan suunnattomasti, kun tässä pari päivää sitten vaaka näytti 59 kiloa ja tänään oltiin taas noustu takaisin kuuteenkymmeneen. No, eiköhän tästä vielä alas mennä. 55 kiloon jos pääsisin, olisin todella tyytyväinen.

Turhauttaa tosi paljon, sillä en voi mennä lenkille tässä flunssassa. En halua tieten tahtoen pitkittää sitä (pitäisi kai vähentää tupakointiakin sairastamisen ajaksi) ja jalat tuntuu muutenkin järkyttävän heikoilta kävellessäkin. Todella, todella voipunut olo.

Olen pahoillani, etten taaskaan ole saanut aikaiseksi kirjoittaa mitään. Olen viettänyt (kerrankin) sosiaalista elämää. Olen äärettömän iloinen siitä, onhan tässä keretty elellä yksin jo tarpeeksi. Sitä paitsi ulkona tulee liikuttua enemmän ja syötyä vähemmän. Tosin perjantaiksi ollaan sovittu grilli-ilta. :s Pitää kai halpamaisesti sanoa, ettei ollut rahaa ja tuoda todella vähän syömistä.

Tänään en ole laskenut kovinkaan, mitä pistän suuhuni. Kauhean laiska minä. No joo, iski ihan helvetinmoinen jäätelönhimo, joten tuli (taas vaihteeksi) harrastettua hieman chew & spittingiä. Nyt kaduttaa, kun en cs:nnyt sitä yhtä jätskiä. Sain lastit hyvin ulos ja purskuttelin aina välillä vedellä. Kyllähän tämäkin kroppaa kuluttaa eikä kaikkea toki saa ulos, mutta eihän sitä oksentamallakaan... Loppupäivä mennee tomaatiksi sitten... Pitäisi vaihtaa roskis.

Tänään syötyä (ylöspäin pyöristettyjä noin-arvoja):

- Muroja (120 kcal) + mustikkajogurttia (90 kcal)

- Ruisleipäpalanen (60 kcal) + margariini (30 kcal) + kevytsulatejuustoviipale (35 kcal)

- Toinen ruisleipäpalanen (60 kcal) + margariini (30 kcal) + kolme tomaattiviipaletta + kolme kurkkuviipaletta (pitäisi laskea näillekin kalorimäärät...)

- Hernekeittoa (270 kcal <- sadan gramman arvo, vaikka en tainnut syödä niin paljoa. Pyöristinkin vielä ylöspäin.)

- Jäätelö (250 kcal)

- Vettä pari litraa

______________

yht. n. 1000 kcal, jos lasketaan mukaan vielä tomaatit ja kurkut + ne kalorit, jotka saatoin vahingossa niellä kun cs:säsin.

Jaa. Ei taida tippua niitä tomaattejakaan enää. Pitänee käydä kävelyllä. Ja tehdä jotain lihaskuntoa, olen päässyt rapistumaan. Jospa joku lukee tätä vielä, nyt ryhdistäydyn.

Vaakapäivävaakapäivä

Yh, 65 kiloa ja joitain grammoja yli. Meillä ei kuitenkaan ole kenkkuilematonta digivaakaa, joten en voi sanoa tarkasti. No, alaspäin sitten vielä. Tänään lenkille. Koulujuttujakin pitäisi tehdä...

Ahdistaa.

En tiedä, mitä sanoa.

Minua hävettää. Teillä ei ole aavistustakaan, miten paljon minua hävettää. En muista enää mitä tapahtui, enkä myöskään milloin, mutta se vain tapahtui. Lakkasin kirjoittamasta tänne. Vaikka kuinka yritän penkoa sisintäni, en keksi mitään hyvää syytä. Tunsin itseni niin vahvaksi kirjoitellessani tänne. Laihduinkin. Miksi jätin tämän kaiken taakseni? Juuri, kun olin ilmoittanut nousevani jälleen. Liekö se sitten jälleen yksi hairahdus, hetken huuma? Valtasiko pääni ajatus onnellisesta elämästä, johon mahtuu täysipainoisesti sekä ruoka että terve mieli? En tiedä. Pyydän kuitenkin syvimmästi anteeksi. Mitä ikinä se olikin, ei se näytä auttaneen. Mieleni ei ole terve, enkä vieläkään osaa syödä kunnolla. Mikään ei ole muuttunut. Paitsi se, että olin hetken laiskempi kuin ikinä (luojan kiitos en ole lihonnut enää). Jossain vaiheessa unohdin käyttäjätunnukseni tänne (minulla on monta sähköpostia, joista suurin osa on jäänyt pois käytöstäni), ja vaikka olen ajan kuluessa muistellut kesälomaani blogini parissa, en koskaan saanut aikaiseksi palata takaisin. Sillä mitä olisin sanonut? "Anteeksi nyt taas, yritin maistaa normaalia elämää, mutta en osannut." Helvetti, tunnen itseni niin typeräksi jo nyt.

Tänään kuitenkin kävin päässäni läpi näitä vaiheita ja ajattelin, onko se oikeasti sen arvoista. Vaikka oppisinkin olemaan vihaamatta itseäni näin, pystyisinkö lopulta olemaan vajoamatta pohjaan kerta toisensa jälkeen muiden ollessa hoikkia ja nättejä? Miettikää, opin melkein syömään kunnolla tuntematta itseäni totaaliseksi hirviöksi. Mutta en aivan. Mitään ratkaisevaa ei tapahtunut, vaikka lähes toivoin sitä.
Selailin paria anablogia tässä iltani vietteeksi, testatakseni itseäni (tietenkin minun pitäisi tälläkin hetkellä olla pänttäämässä ruotsia huomista sanakoetta varten, ööh). Sitten se vain tuli. Se kipinä. Minä en osaa laihtua muuten kuin näin. Miksi edes lähdin alun perin? Kokeilin summanmutikassa eri sähköpostejani eri salasanoin, mutta en päässyt sisään. Lopulta keksin sen sähköpostiosoitteen. Emmin hetken ennen kuin painoin enteriä. Mitä voisinkaan sanoa teille? Miten voisin selittää tämän kaiken? Haluan takaisin sen kaiken, mistä luovuin joskus heinäkuun lopun jälkeen. Haluan yhä laihtua. Haluan takaisin sen voiman, sen kipinän, jonka täältä sain. Teidän tuellanne. Tunnen itseni kamalaksi ihmiseksi, koska heitin sen kaiken hukkaan! Toivon, etten ole typeryydelläni karkottanut teitä kaikkia pois luotani. Toivon, että saisin vielä mahdollisuuden näyttää, mihin pystyn. Minä tahdon laihtua.

Tahdon laihtua.

Laihtua!

Tahdon!

Hitto soikoon, minähän onnistun! Minä tulen murtamaan nämä vellovat muurit ympäriltäni. Ihan kaikki. Niin henkiset kuin fyysisetkin! Minä tahdon onnistua. Tällä kertaa en petä teitä enää. En halua! Olen käynyt 69 kilossa sitten heinäkuun, enkä ole siitä ylpeä. Minua inhottaa. Mutta onneksi olen päässyt takaisin siihen, mihin jäin. Ja siitä lähden alaspäin.
Yritän olla miettimättä kaloreita liikaa, sillä tiedän, etten pääse alle tuhannen kalorin kituutuksilla mihinkään pysyviin tuloksiin. Ja minä menen liiallisuuksiin aina, kun yritän laskea kaiken tarkkaan. Tahdon pois rasvan. Tahdon kuluttaa pois sen kaiken paskan. Paastoamalla lähtee lähinnä nesteitä. Toki mietin sen verran, etten pääse lipsahtamaan yli. Tahdon pois kaiken ylimääräisen - pysyvästi. Asiaa auttaa myös se, että olen jättänyt ruokavaliostani kaiken muun lihan, paitsi siipikarjan ja kalan. Minulla on huono ruoansulatus, eikä elimistöni meinaa pystyä pilkkomaan kaikkea nisäkkäissä. Ilman nisäkkäiden lihaa minulla on ollut paljon kevyempi olo, vessassa tulee käytyä useammin, enkä ole niin tukossa. Tämä on tietänyt myös sitä, ettei arkisin tule kerättyä hirveästi kaikkea. Olen myös koko tämän vuoden karkkilakossa. En syö karkkia, en suklaata, en pullaa. En mitään. Intohimonani ovat hedelmät ja ruisleipä. Näillä mennään.

Tänään kävin ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin juoksemassa, ja ällistyin kuntoani. Olen sentään lähdössä aivan pohjalta, sillä kestävyyskuntoni on suoraan sanottuna pohjamudissa. En ole ikinä pystynyt juoksemaan kokonaista kilometriä, mutta nyt hölkkäsinkin pari kilometriä ilman minkäänlaisia ongelmia (juotavan puutetta lukuunottamatta, mutta kahmin pahimpaan poltteeseen kuusien oksilta lunta :--------D). Oikeasti, en ole varmaan ikinä ollut näin ylpeä itsestäni. Se on niin jumalainen tunne, kun tuntee ylittävänsä itsensä. Tulisipa näitä useammin.
Mutta siis, tavoitteeni lenkkeilyn suhteen on käydä hölkällä näin alkuun kaksi kertaa viikossa. Kerralla noin puoli tuntia. Aloitan helpolla, etten lannistuisi niin helposti. Ja korostan, että olen lähdössä pohjalta. Lisäksi noudatan mahdollisimman monipuolista lihaskunto-ohjelmaa kolme-neljä kertaa viikossa.

Perjantai on yhä punnituspäivä. Jos en koulukiireiltäni ennätä kirjoittaa ennen sitä, niin yritän kuitenkin kuroa umpeen sen, minkä olen jäänyt jälkeen seuraamissani blogeissa. Olen pudonnut kärryiltä täysin. Anteeksi! Yritän nyt korjata aiheuttamaani hallaa ja typeryyttäni sen minkä pystyn.

Antakaa minulle vielä anteeksi! Enempää en voi pyytää.