Rohkeus

Niin siitä ysien juhlasta. Ensinnäkin kerron, mitä minulla oli ylläni siellä.

• Mustavalkopilkulliset leggingsit
• Kirkkaanoranssit lyhyet shortsit
• Punainen t-paita
• Oranssi miesten paitapusero (se oli tarpeeksi iso)
• Punavalkopilkullinen vyö siinä paitapuseron päällä, paitapusero "tursusi" rennosti siitä yläreunan yli
• Meikki: meikkivoide, puuteri, maskara, luomivärit: pinkki ja enemmän vaaleanpunainen häivytys ylhäällä ja ulkoreunassa, reilusti poskipunaa
  
• Hiukset krepattiin, sivuponnarille ja ponnaria tupeerasin hiukan jotta se näyttäisi paksummalta
• Oranssi-sini-beiget tennarit.

Tykkäsin siitä asusta, oikeasti! :D Sain kehuja. Olin kuulemma laihtunut. Vyötärö näytti ihanan kapealta, harmi vain että samalla jo ennestään leveä lantioni korostui samalla.

Meillä oli ihana ysien juhla, hurrattiin koko ajan. Harmi, että opettajat voittivat pesismatsin aika kirkkaasti. Ysien juhlan lopuksi pojat raahasivat liikunnan opettajansa salin pukuhuoneeseen ja pistivät vaatteet päällä suihkuun. :D Kaikki hurrasivat. Oli kyllä ikimuistoinen, mielestäni pistimme viime ysejä paremmaksi.

Todistus taasen oli ihan hyvä, lukuaineiden keskiarvo taisi olla 8,9 ellen pikapikaa väärin laskenut (no, matikan numerollani ei ihme jos jäi joku lukuaine vaikka välistä tai jotain... X). Äiti oli haltioissaan, joten se lienee pääasia (ei muuten, mutta nyt saan rahaa). Kaikki kielet (suomi, englanti ja ruotsi) olivat kymppejä, samoin uskonto. Lukuaineiden ulkopuolelta kymppejä olivat pakollinen ja valinnainen musiikki, pakollinen kuvaamataito (se opettaja vihasi minua tänä vuonna, joten valinnainen jäi ysiksi) ja... Siinä se taisi olla. Seitsemän kymppiä. Ysejä ja kaseja melko saman verran ja kaksi seiskaa. No, moni meidän luokalta pärjäsi paljon huonommin. Kukaan ei vissiin saanut ehtoja.

Painoni oli muuten tänäkin aamuna 66,5 kiloa, joten en nähnyt halluja silloin torstaina. Harmi vaan, että söin äsken pizzaa ja koulussa oli syötävä pala kakkua, mutta nepäs sulavatkin, sillä lähden...
...KAAAUPUNKIIIIN. Ja siellä kävelen sitten ihan simona. En aio ryypätä, sillä en tahdo sitä kalorimäärää kontoilleni. Kaikkihan tietävät, että minulla on sosiaalisten tilanteiden pelko ja pitkäaikainen masennus, mutta pakotin itseäni ottamaan niskasta kiinni. Kyseessä ovat sentään päättärit. Aivan pakko mennä mukaan. Tahdon kokea eläväni - ja ihan oikeasti!

PS: Olen nykyään sitten opiskelija! Tavallaan haikea olo, tavallaan taas ei. Yläaste = elämäni ylivoimaisesti kamalinta aikaa.

Heippa. ♥

Väsymys

Väsyttää kamalasti. En pysty nyt kirjoittamaan paljon mitään. Oli mahtava ysien juhla ja sieltä tullessani olin rättiväsynyt. Söin kaverin luona aivan tajuttomasti (arvioisin, että yhteensä jotain 300-400 kaloria ja 100-150 aamulla). Kävelin ja pyöräilin sentään välimatkoja. Sitten kun tulin kotiin, nukuin noin klo 16:00 - 22:00 välisen ajan. Kävin saunassa ja reidet näyttivät hieman kapeammalta. Jokin optinen harha varmaan. Kammottavan lihava olo.

Huomenna toikkapäivä. Jännittää. En kehtaa laittaa mekkoa.

Ei ollut aamulla mahdollisuuksia käydä vaa'alla, joten pistän tuon 66,5 mittoihin. Mitä helvettiä edes yritän todistella. Läski olen enkä muuksi muutu.

//EDIT: Huomatkaa, että kellonajasta huolimatta kirjoitan torstaista ja perjantaista. Huomenna lupaan kirjoittaa paremmin. Kerron vaikkapa siitä ysien juhlasta... Hyvää yötä. ♥

H niin kuin haamumenkat

Ette arvaa miten paljon vituttaa lähteä kouluun valkoiset housut päällä, täysin epävarmana siitä, onko sinulla enää menkkoja ja sidesaldo nollilla! Näin kävi meikäläiselle. Käskytin kaverini kulkemaan melkein koko ajan persuksessani kiinni ja kertomaan, näkyykö punaista. Meillä oli tänään vain kevätjuhla, joten ei ollut hengenvaarallista (no, lyhyt altistumisaika). Sitten kun istuttiin, niin alkoi tuntumaan taas tätä surullisen kuuluisaa valumista. Olin tietenkin aivan kauhuissani, ja juuri alettiin stipendejä jakamaan. Onneksi en saanut yhtäkään, joten ei tarvinnut nousta seisomaan. No, kun siitä noustiin juhlan loputtua, niin kaveri sanoi, ettei mitään näkynyt. Okei, pelastuin.

Meillä on ysien juhlana koko luokan ohjelmanumero: Tupla tai kuitti. Kilpailijana on luokanvalvojamme ja voittona arvokas lahjakortti johonkin kokovartalohierontaan ja iso kukkapuska. En malta odottaa näkeväni luokanvalvojamme ilmettä tämän saatuaan. :D Varmasti yllättyy. Viimeksi kuutosen lopussa ostettiin koko luokan voimin silloiselle opettajallemme uusi kännykkä ja painatettiin paita.

Muuten, yllätyin tuhatkertaisesti vilkaistessani vaakaan tänä aamuna: 66,5 kiloa! Wtf! Nyt pitää paiskoa hartiavoimin töitä, jotta saisin painon pysymään noin alhaalla ja vielä laskemaan. En ole ainakaan kolmeen-neljään vuoteen ollut näin kevyt. Ei pidä antaa pissan nousta päähän tosin, en missään nimessä tahdo tehdä edellistä virhettä ja sortua syömään sillä verukkeella, että olinpahan laihtunut sentään... Stay strong.

Tänään vielä ohjelmassa se eilen selostamani lenkki kaupalle kaverin kanssa ja ehkä vielä lisääkin. Lihaskunto-ohjelman suoritan kotona ennen X:lle lähtöä (siellä siis valmistaudumme yhdessä perjantaita varten), koska tiedän, että se mitä suurimmalla todennäköisyydellä jäisi siellä tekemättä. Harmittaa vaan, kun saattaa olla, että sorrun johonkin kivaan siellä, koska kaikki muut lisäkseni vetävät kaikenlaista paskaa alas. Minä tosin varoittelin heitä, etten syö enää mitään seitsemän jälkeen, mutta nehän ovat tunnetusti kaiken ymmärtäviä ihmisiä... Jos jotain syön, niin hedelmiä, kasviksia tai sorbettia, mikäli sitä löydän. Ja juon vettä ja Coca Cola Zeroa.

Ylempi kuitenkin tarkoittaa sitä, etten pysty kirjoittamaan kalorimääristäni vielä tänään, joten hoidan asian huomenna.

80's - the playful, the colourful, THE STRESSFUL

Ei helvetti miten voikaan olla niin vaikeaa löytää 80-luvun muotin muottiin sopivaa kuosia nykyajan kaupoista (edes kirpparilla ei onnistanut). Äsh. No, kokeilin meikkiä, jota olin ysien päiväksi suunnitellut - ja omaksi onnekseni se toimi ällistyttävän hyvin. Luomivärikin levittyi hinnastaan huolimatta oikein kiltisti. Ei siis pitäisi olla pelkoa tämän asian suhteen. :) Eiköhän se sen muutaman tunnin kestä.

Huomenna alkaa koulu myöhään, kello kahdeltatoista, eikä meillä ole mitään muuta kuin kevätjuhlaesitykset. Sitten päästään kotiin. Koulun jälkeen olen menossa melko läheiseen kauppaan katselemaan sitä paitaa ja koruja (jos sattuu niin huono tsägä ettei mitään tartu haaviin -> kirpparille) kaverini kanssa. Sinne on matkaa 2,9 kilometriä. ASD. Karsean vähän! No, sitä suuremmalla syyllä aion kävellä sinne. Molempiin suuntiin se tekee siis 5,8 kilometriä. Plus se kilometri joka menee kirpparille kotoa kävellessä/polkiessa (riippuu miten ehditään).

Tässä kuitenkin pientä esimakua siitä, miten olin ajatellut pukeutua:

• Iso, iso, iso college-pusero (mielellään ei-huppari), löytynee miestenosastolta?
• Melko leveä, punainen vyö valkoisilla pilkuilla.
• Mielellään punaiset, hätätapauksessa mustat leggingsit alle.
• Valitettavasti en ehdi etsimään erikseen uusia kenkiä, joten...
• ...Värikkäät säärystimet peittämään kenkiä, jos vain suinkin löytyy.
• Hiukset krepataan, sivuponnarille.
• Mielellään punaisia rannekoruja ja isohkot punaiset korvarenkaat (<- unelma <3)

Että näin. Ei paha? Ei mielestäni. Hävettäähän se mennä sinne ihmisten sekaan tällaisena vitun läskinä keikistelemään paita-leggingsit-viritelmässä, mutta ei auta. En tykkää mistään muusta asusta. Ja minulle nyt kuitenkin on melko tärkeätä pukeutua sillä tavalla, että tykkään niistä vaatteista itsekin.

Voisin kuitenkin kerrata ravinto-liikuntasaldoa tälle päivälle...

• Tonnikalasubi: 420 kcal
• Hernekeittoa: 100 g = 115 kcal (jotain tölkitettyä läskisoppaa)
• Coca Cola Zeroa: 1 l = 3 kcal (vai laskinko ihan väärin...)
• Vettä: ~1 l, ehkä vähän yli = 0 kcal

Yhteensä 538 kcal

• Pyöräilyä kevyehköllä vauhdilla: 15 km
• _PALJON_ kävelyä: arviolta 3-5 km
• Lihaskuntoliikkeitä: vatsat, selät, reidet, allit yms.

Yhteensä arviolta 990 kcal edestä?

Seuraava on melko karkea laskutoimitus, mutta pistän sen kuitenkin mukaan.

538 kcal - 1500 kcal - 990 kcal = -1952 kcal. Aika hyvin.

...Aww, rakastuin tuohon pikku herneeseen. ♥ Sielunherneeni.

Asfalttiviidakko

Jepjep. Tänään käytiin siis luokan kanssa kaupungilla, pyörällä tietenkin. Tuli pyöräiltyä aika roima matka, mikä varsinkin farkut jalassa teki tiukkaa. Se oli aika helvetillinen tunne, kun farkut liimautuivat perseen ja takareisien kohdalta ihoon kiinni ja paidan selkämys tuntui todella kuvottavalta selkää vasten. Olen kuitenkin ylimalkaisen tyytyväinen reissuun. Ei siksi, että sorruin syömään Subwayssa (tonnikalasubi = noin 420 kcal), vaan siksi, että liikuin melkoisen paljon. Kilometrejä kertyi pyörällä yhteensä noin 15 kilometriä ja käveleskelyä kaupungillä vielä muutama päälle - yhteensä. Ja istuin yhteensä kaksi kertaa kaupungilla kiertelyn aikana: ekan kerran Mäkkärissä, kun pakoilimme opettajaa kaverin kanssa (emme siis syöneet siellä) ja tokan kerran Subwayssa, kun mättösin 420 kaloria kurkusta alas. Kumma kyllä, ei ole niin paha olo tästä asiasta. Ostin H&M:ltä söpön pilkkuankkuritopin ja Seppälästä kynsiviilan, pinsetit, luomiväritupsutintöpötinjuttuja, huulikiillon, maskaran ja pinkin luomivärin (yleensä en käytä luomivärejä, mutta koulussa on ylihuomenna ysien juhla, pukukoodina 80-luvun muoti).

Tämä on ollut harvinaisen hyvä päivä. Ei ole angstittanut niin paljon ja on tuntunut siltä, että minulla on kavereita. Niin vähän aikaa kuin se kestääkin, fiilis on aivan ihana. En odota innolla takaisin pikku hiljaa hiipivää masennusta ja epäonnistuneisuuden tunnetta. Ehkä saan pitkitettyä tätä liikkumalla vielä lisää ja jättämällä kohta valmistuvan kotiruoan viimeiseksi ateriakseni tänä päivänä. Vettä en valitettavasti ole pystynyt tankkaamaan kovasti, sillä sitä on hankala kuljettaa kapessa laukussa, koska se lämpiää niin helposti ja maistuu sitten - öö - lämpimältä puulta?

No mutta joo, ruoka alkaa olla valmista, kuuluu huutoja alakerrasta. Kenties kirjoitan vielä tänään, tuntuu, etten ole vielä kertonut kaikkea, mitä oli aikomukseni... Höm. Haluan harjoitella hieman sitä 80-luvun meikkiä, jonka tahdon sinne.
(Saanko kysyä, miksi nämä tekstit eivät koskaan onnistu ensijulkaisulla? >:x)

Uusi alku

Huh huh. Sainpas muutettua. Mutta siis, täten julistan uuden blogini avatuksi. Nyt täytyy panostaa alkujorinoihin oikein kunnolla, jotta mahdolliset uudet blogini seuraajat tajuaisivat, missä mennään. Elikä siis, reilun kuukauden tauon jälkeen olen taas päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja ryhtyä laihduttelutouhuihin. Pyydän muuten tässä samaan henkäykseen anteeksi kielenkäyttöäni aiemmassa blogissani, pyrin parantamaan tapani (tosin ihmisiähän tässä kaikki ollaan)...

Elikä siis. Olen epätoivoinen tyttö, joka tietää olevansa liian lihava. Liian lihava kävelemään lasikengin. Tahdon olla laiha. Laiha, jota kaikki ihannoisivat. Laiha, jonka päällä mikä tahansa vaate näyttäisi hyvältä... Tahdon tehdä mitä tahansa se sitten vaatiikin. Tahdon olla vahva ja pystyä tähän. Tahdon olla taas kykenevä luomaan terveitä ihmissuhteita. Ennen kaikkea tahdon itseluottamukseni takaisin, olla uusi ihminen. Uskon saavuttavani tämän kaiken laihduttamalla. Asetan itselleni selkeät tavoitteet, joita seuraan. Jos en saavuta tavoitteitani, tiukennan kuria. Jos saavutan tavoitteeni... jatkan entistä tarmokkaammin päästäkseni seuraavaan tavoitteeseeni.

Ah. Kesäloma tulossa. Peruskoulu, oppivelvollisuus, kaikki tulee olemaan onnellisesti(ko) ohi. Tämä tietää dieettejä. Tahdon heivata painoni mahdollisimman alas, jotta voisin olla edes melkein timmissä kunnossa lukion ekaan päivään mennessä. Tahdon kerätä kaiken itseluottamukseni siihen mennessä. En enää tahdo olla mikään hissukka. Tahdon paljon kavereita, sitäkin enemmän ystäviä. Tahdon eroon siitä kalorien kurimuksesta, joka minua raastaa ja kiusaa päivä toisensa jälkeen. Tahdon olla ruoasta riippumaton. Vapaa. Haluan olla se, jolla on kontrollia ja itsekuria.

Kohta treenailen vielä hiukan. Huomenna alkaa myöhään koulu, ja pyöräillään kaupunkiin luokan kanssa. Siellä tosin syödään Mäkkärissä (ja minähän en syö, jotenkin siitä luistan). Tämä kaikki tietää paljon hyötyliikuntaa! Jesjesjes. Huomisesta voi kaikesta huolimatta tulla hyvä päivä, koska pyöräilen ja kävelen niin paljon. Hoo. Sitten jään vielä kaverin kanssa kaupunkiin ja katselen itselleni vaatteita. Se ei tosin sinänsä saa mielialaani koholle. Pitäisi nähkääs olla hyvä kroppa jonka päälle niitä vaatteita pistää - ei mitään tällaista älytöntä läskipäärynää.

Niin ja kommentit olisivat ihan kivoja, jotta tiedän, lukeeko tätä kukaan. :) Sanokaa, jos kirjakielen käyttöni häiritsee. Voin käyttää puhekieltäkin, tosin saattaa paikoittain hieman ontua, sillä joudun vääntelemään sitä paljon, jotten paljastuisi oudohkon murteeni vuoksi. Ja sitähän minä en missään nimessä halua.
Mutta siis, kommentoikaa. Mutta vittuilut jättäkää muualle (hups, paha sana - anteeksi)!