Yh, 65 kiloa ja joitain grammoja yli. Meillä ei kuitenkaan ole kenkkuilematonta digivaakaa, joten en voi sanoa tarkasti. No, alaspäin sitten vielä. Tänään lenkille. Koulujuttujakin pitäisi tehdä...
Ahdistaa.
Ahdistaa.
lauantai 17. tammikuuta 2009
tiistai 13. tammikuuta 2009
En tiedä, mitä sanoa.
Minua hävettää. Teillä ei ole aavistustakaan, miten paljon minua hävettää. En muista enää mitä tapahtui, enkä myöskään milloin, mutta se vain tapahtui. Lakkasin kirjoittamasta tänne. Vaikka kuinka yritän penkoa sisintäni, en keksi mitään hyvää syytä. Tunsin itseni niin vahvaksi kirjoitellessani tänne. Laihduinkin. Miksi jätin tämän kaiken taakseni? Juuri, kun olin ilmoittanut nousevani jälleen. Liekö se sitten jälleen yksi hairahdus, hetken huuma? Valtasiko pääni ajatus onnellisesta elämästä, johon mahtuu täysipainoisesti sekä ruoka että terve mieli? En tiedä. Pyydän kuitenkin syvimmästi anteeksi. Mitä ikinä se olikin, ei se näytä auttaneen. Mieleni ei ole terve, enkä vieläkään osaa syödä kunnolla. Mikään ei ole muuttunut. Paitsi se, että olin hetken laiskempi kuin ikinä (luojan kiitos en ole lihonnut enää). Jossain vaiheessa unohdin käyttäjätunnukseni tänne (minulla on monta sähköpostia, joista suurin osa on jäänyt pois käytöstäni), ja vaikka olen ajan kuluessa muistellut kesälomaani blogini parissa, en koskaan saanut aikaiseksi palata takaisin. Sillä mitä olisin sanonut? "Anteeksi nyt taas, yritin maistaa normaalia elämää, mutta en osannut." Helvetti, tunnen itseni niin typeräksi jo nyt.
Tänään kuitenkin kävin päässäni läpi näitä vaiheita ja ajattelin, onko se oikeasti sen arvoista. Vaikka oppisinkin olemaan vihaamatta itseäni näin, pystyisinkö lopulta olemaan vajoamatta pohjaan kerta toisensa jälkeen muiden ollessa hoikkia ja nättejä? Miettikää, opin melkein syömään kunnolla tuntematta itseäni totaaliseksi hirviöksi. Mutta en aivan. Mitään ratkaisevaa ei tapahtunut, vaikka lähes toivoin sitä.
Selailin paria anablogia tässä iltani vietteeksi, testatakseni itseäni (tietenkin minun pitäisi tälläkin hetkellä olla pänttäämässä ruotsia huomista sanakoetta varten, ööh). Sitten se vain tuli. Se kipinä. Minä en osaa laihtua muuten kuin näin. Miksi edes lähdin alun perin? Kokeilin summanmutikassa eri sähköpostejani eri salasanoin, mutta en päässyt sisään. Lopulta keksin sen sähköpostiosoitteen. Emmin hetken ennen kuin painoin enteriä. Mitä voisinkaan sanoa teille? Miten voisin selittää tämän kaiken? Haluan takaisin sen kaiken, mistä luovuin joskus heinäkuun lopun jälkeen. Haluan yhä laihtua. Haluan takaisin sen voiman, sen kipinän, jonka täältä sain. Teidän tuellanne. Tunnen itseni kamalaksi ihmiseksi, koska heitin sen kaiken hukkaan! Toivon, etten ole typeryydelläni karkottanut teitä kaikkia pois luotani. Toivon, että saisin vielä mahdollisuuden näyttää, mihin pystyn. Minä tahdon laihtua.
Tahdon laihtua.
Laihtua!
Tahdon!
Hitto soikoon, minähän onnistun! Minä tulen murtamaan nämä vellovat muurit ympäriltäni. Ihan kaikki. Niin henkiset kuin fyysisetkin! Minä tahdon onnistua. Tällä kertaa en petä teitä enää. En halua! Olen käynyt 69 kilossa sitten heinäkuun, enkä ole siitä ylpeä. Minua inhottaa. Mutta onneksi olen päässyt takaisin siihen, mihin jäin. Ja siitä lähden alaspäin.
Yritän olla miettimättä kaloreita liikaa, sillä tiedän, etten pääse alle tuhannen kalorin kituutuksilla mihinkään pysyviin tuloksiin. Ja minä menen liiallisuuksiin aina, kun yritän laskea kaiken tarkkaan. Tahdon pois rasvan. Tahdon kuluttaa pois sen kaiken paskan. Paastoamalla lähtee lähinnä nesteitä. Toki mietin sen verran, etten pääse lipsahtamaan yli. Tahdon pois kaiken ylimääräisen - pysyvästi. Asiaa auttaa myös se, että olen jättänyt ruokavaliostani kaiken muun lihan, paitsi siipikarjan ja kalan. Minulla on huono ruoansulatus, eikä elimistöni meinaa pystyä pilkkomaan kaikkea nisäkkäissä. Ilman nisäkkäiden lihaa minulla on ollut paljon kevyempi olo, vessassa tulee käytyä useammin, enkä ole niin tukossa. Tämä on tietänyt myös sitä, ettei arkisin tule kerättyä hirveästi kaikkea. Olen myös koko tämän vuoden karkkilakossa. En syö karkkia, en suklaata, en pullaa. En mitään. Intohimonani ovat hedelmät ja ruisleipä. Näillä mennään.
Tänään kävin ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin juoksemassa, ja ällistyin kuntoani. Olen sentään lähdössä aivan pohjalta, sillä kestävyyskuntoni on suoraan sanottuna pohjamudissa. En ole ikinä pystynyt juoksemaan kokonaista kilometriä, mutta nyt hölkkäsinkin pari kilometriä ilman minkäänlaisia ongelmia (juotavan puutetta lukuunottamatta, mutta kahmin pahimpaan poltteeseen kuusien oksilta lunta :--------D). Oikeasti, en ole varmaan ikinä ollut näin ylpeä itsestäni. Se on niin jumalainen tunne, kun tuntee ylittävänsä itsensä. Tulisipa näitä useammin.
Mutta siis, tavoitteeni lenkkeilyn suhteen on käydä hölkällä näin alkuun kaksi kertaa viikossa. Kerralla noin puoli tuntia. Aloitan helpolla, etten lannistuisi niin helposti. Ja korostan, että olen lähdössä pohjalta. Lisäksi noudatan mahdollisimman monipuolista lihaskunto-ohjelmaa kolme-neljä kertaa viikossa.
Perjantai on yhä punnituspäivä. Jos en koulukiireiltäni ennätä kirjoittaa ennen sitä, niin yritän kuitenkin kuroa umpeen sen, minkä olen jäänyt jälkeen seuraamissani blogeissa. Olen pudonnut kärryiltä täysin. Anteeksi! Yritän nyt korjata aiheuttamaani hallaa ja typeryyttäni sen minkä pystyn.
Antakaa minulle vielä anteeksi! Enempää en voi pyytää.
Tänään kuitenkin kävin päässäni läpi näitä vaiheita ja ajattelin, onko se oikeasti sen arvoista. Vaikka oppisinkin olemaan vihaamatta itseäni näin, pystyisinkö lopulta olemaan vajoamatta pohjaan kerta toisensa jälkeen muiden ollessa hoikkia ja nättejä? Miettikää, opin melkein syömään kunnolla tuntematta itseäni totaaliseksi hirviöksi. Mutta en aivan. Mitään ratkaisevaa ei tapahtunut, vaikka lähes toivoin sitä.
Selailin paria anablogia tässä iltani vietteeksi, testatakseni itseäni (tietenkin minun pitäisi tälläkin hetkellä olla pänttäämässä ruotsia huomista sanakoetta varten, ööh). Sitten se vain tuli. Se kipinä. Minä en osaa laihtua muuten kuin näin. Miksi edes lähdin alun perin? Kokeilin summanmutikassa eri sähköpostejani eri salasanoin, mutta en päässyt sisään. Lopulta keksin sen sähköpostiosoitteen. Emmin hetken ennen kuin painoin enteriä. Mitä voisinkaan sanoa teille? Miten voisin selittää tämän kaiken? Haluan takaisin sen kaiken, mistä luovuin joskus heinäkuun lopun jälkeen. Haluan yhä laihtua. Haluan takaisin sen voiman, sen kipinän, jonka täältä sain. Teidän tuellanne. Tunnen itseni kamalaksi ihmiseksi, koska heitin sen kaiken hukkaan! Toivon, etten ole typeryydelläni karkottanut teitä kaikkia pois luotani. Toivon, että saisin vielä mahdollisuuden näyttää, mihin pystyn. Minä tahdon laihtua.
Tahdon laihtua.
Laihtua!
Tahdon!
Hitto soikoon, minähän onnistun! Minä tulen murtamaan nämä vellovat muurit ympäriltäni. Ihan kaikki. Niin henkiset kuin fyysisetkin! Minä tahdon onnistua. Tällä kertaa en petä teitä enää. En halua! Olen käynyt 69 kilossa sitten heinäkuun, enkä ole siitä ylpeä. Minua inhottaa. Mutta onneksi olen päässyt takaisin siihen, mihin jäin. Ja siitä lähden alaspäin.
Yritän olla miettimättä kaloreita liikaa, sillä tiedän, etten pääse alle tuhannen kalorin kituutuksilla mihinkään pysyviin tuloksiin. Ja minä menen liiallisuuksiin aina, kun yritän laskea kaiken tarkkaan. Tahdon pois rasvan. Tahdon kuluttaa pois sen kaiken paskan. Paastoamalla lähtee lähinnä nesteitä. Toki mietin sen verran, etten pääse lipsahtamaan yli. Tahdon pois kaiken ylimääräisen - pysyvästi. Asiaa auttaa myös se, että olen jättänyt ruokavaliostani kaiken muun lihan, paitsi siipikarjan ja kalan. Minulla on huono ruoansulatus, eikä elimistöni meinaa pystyä pilkkomaan kaikkea nisäkkäissä. Ilman nisäkkäiden lihaa minulla on ollut paljon kevyempi olo, vessassa tulee käytyä useammin, enkä ole niin tukossa. Tämä on tietänyt myös sitä, ettei arkisin tule kerättyä hirveästi kaikkea. Olen myös koko tämän vuoden karkkilakossa. En syö karkkia, en suklaata, en pullaa. En mitään. Intohimonani ovat hedelmät ja ruisleipä. Näillä mennään.
Tänään kävin ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin juoksemassa, ja ällistyin kuntoani. Olen sentään lähdössä aivan pohjalta, sillä kestävyyskuntoni on suoraan sanottuna pohjamudissa. En ole ikinä pystynyt juoksemaan kokonaista kilometriä, mutta nyt hölkkäsinkin pari kilometriä ilman minkäänlaisia ongelmia (juotavan puutetta lukuunottamatta, mutta kahmin pahimpaan poltteeseen kuusien oksilta lunta :--------D). Oikeasti, en ole varmaan ikinä ollut näin ylpeä itsestäni. Se on niin jumalainen tunne, kun tuntee ylittävänsä itsensä. Tulisipa näitä useammin.
Mutta siis, tavoitteeni lenkkeilyn suhteen on käydä hölkällä näin alkuun kaksi kertaa viikossa. Kerralla noin puoli tuntia. Aloitan helpolla, etten lannistuisi niin helposti. Ja korostan, että olen lähdössä pohjalta. Lisäksi noudatan mahdollisimman monipuolista lihaskunto-ohjelmaa kolme-neljä kertaa viikossa.
Perjantai on yhä punnituspäivä. Jos en koulukiireiltäni ennätä kirjoittaa ennen sitä, niin yritän kuitenkin kuroa umpeen sen, minkä olen jäänyt jälkeen seuraamissani blogeissa. Olen pudonnut kärryiltä täysin. Anteeksi! Yritän nyt korjata aiheuttamaani hallaa ja typeryyttäni sen minkä pystyn.
Antakaa minulle vielä anteeksi! Enempää en voi pyytää.
tiistai 29. heinäkuuta 2008
Yo.
I'M BACK!
Päätin tässä jonkun aikaa ryvettyäni, että näin ei saa jatkua. Ei helvetti oikeasti, en minä näin saa koskaan mahaani littanaksi, en reisiäni pikkuisiksi enkä kehoani kutistettua. Tähän on tultava muutos. Se on MINUSTA ITSESTÄNI kiinni, tungenko sitä leivänkannikkaa suuhuni. Minusta. Minusta. Minusta. Ei minua käsketä pistämään sitä suuhun. Miksi sitten pitäisi? Kukaan ei käske minua syömään ja jättämään lenkkiä väliin. Teen sen kaiken itse, koska olen selkärangaton paska, joka ei ansaitse laihuutta tekemällä niin. Mutta minähän laihdun. Aion saada tämän painoni tippumaan ja rytinällä! En jää toiseksi itselleni. Minä voitan. Vielä näette.
Kuvaa 80 kg:n ajoilta ja nykypäivästä tulossa, kun saavutan seuraavan tavoitteeni. Jos olen hyvällä päällä, saatan tehdä sen jo kun saan painoni takaisin 65:teen. :)
Jos kaipaatte inspiraation lähdettä, Christina Aguilera on oiva tällainen. Hän on inspikseni numero yksi. ♥
Päätin tässä jonkun aikaa ryvettyäni, että näin ei saa jatkua. Ei helvetti oikeasti, en minä näin saa koskaan mahaani littanaksi, en reisiäni pikkuisiksi enkä kehoani kutistettua. Tähän on tultava muutos. Se on MINUSTA ITSESTÄNI kiinni, tungenko sitä leivänkannikkaa suuhuni. Minusta. Minusta. Minusta. Ei minua käsketä pistämään sitä suuhun. Miksi sitten pitäisi? Kukaan ei käske minua syömään ja jättämään lenkkiä väliin. Teen sen kaiken itse, koska olen selkärangaton paska, joka ei ansaitse laihuutta tekemällä niin. Mutta minähän laihdun. Aion saada tämän painoni tippumaan ja rytinällä! En jää toiseksi itselleni. Minä voitan. Vielä näette.
Kuvaa 80 kg:n ajoilta ja nykypäivästä tulossa, kun saavutan seuraavan tavoitteeni. Jos olen hyvällä päällä, saatan tehdä sen jo kun saan painoni takaisin 65:teen. :)
Jos kaipaatte inspiraation lähdettä, Christina Aguilera on oiva tällainen. Hän on inspikseni numero yksi. ♥
perjantai 11. heinäkuuta 2008
Tauko
Joudun ilmoittamaan, että vetäydyn pikku tauolle koko blogin kirjoittamisesta. Ei ole ollut oikein aikaa, eikä liiemmin motivaatiotakaan. Painon pudotusyritykset jatkuvat, ja pyrin kirjoittamaan ainakin kerran kuukaudessa. Ei kuitenkaan kannata odottaa mitään himopitkiä ja asiantäytteisiä bloggauksia. Olen erittäin pahoillani tämän takia, mutta painotan, ettei tämä ole pysyvää. Nyt vain on sellainen tunne. Olisi erittäin mukavaa, jos kaveriblogilaiset pitäisivät linkkinsä blogiini omissa blogeissaan, mutta ymmärrän kyllä mikäli ne kuitenkin poistatte. Huomautan vielä, että tauko ei ole pysyvä. Luen kyllä kaveriblogejani, en vain välttämättä kommentoi niitä niin paljoa. Haluan vähentää koko koneella oloani, joten en välttämättä tule koko nettiin kovin useasti.
Lisään kuitenkin viikottaiset painot listaan. Tämän päivän painoa en saanut ylös, sillä vaaka ei ollut yhteistyökykyinen.
Kiitos, jos joku lukee vielä tätä nyt ja tauon jälkeenkin.
Lisään kuitenkin viikottaiset painot listaan. Tämän päivän painoa en saanut ylös, sillä vaaka ei ollut yhteistyökykyinen.
Kiitos, jos joku lukee vielä tätä nyt ja tauon jälkeenkin.
perjantai 4. heinäkuuta 2008
Dear you -destructive-
Se on ihana biisi, kannattaa kuunnella. (Linkki.) Katsooko kukaan muu ko. sarjaa? Nimi on Higurashi no Naku Koro ni. Aivan ihana.
Harmittaa itseänikin kamalasti, kun pitää olla näin pirun laiska. Yritän kuitenkin yrittää parhaani... Köh. Jonkun pitäisi oikeasti tulla ja potkia minua oikein kunnolla persuksille. Nyt kun ei pidä veljenkään kanssa hengata niin paljon, sille varmaan tuli joku ylinopea vieraantuminen siskostaan... No, en pistä mitenkään älyttömästi pahakseni, vaikka vähän hämilläni olenkin.
Pitää kuitenkin sanoa, että olen ihan tarkoituksella hidastanut laihduttamistani, sillä pelkään sen pysäyttävän fyysisen kehitykseni kokonaan. Kuukautisten loppumisesta ei olisi tosin mitään muuta kuin hyötyä... Pelkään eniten sitä, että rintani eivät kehity tästä enää lainkaan, jos aloitan taas 500 kalorin päivät ja kovan liikkumisen (no, kovan ja kovan, en ole koskaan ollut mikään himoliikkuja). Haluan todellakin näiden kasvavan vielä. Hyvä jos minulla mitään rintoja vielä edes on. Mieluummin siis vatsa ja reidet hitaasti pois ja kehitystä tisseihin, kuin nopeampi laihtuminen + lauta. Ettäs näin.
Kävin päivällisen (köh aamiaisen köh) jälkeen vaa'alla, ja se näytti jotain 65:n ja 66:n välistä. En osaa kovin tarkasti sanoa, sillä kyseessä ei ole digivaaka ja se näyttää eri luvun joka kerta, kun sen paikkaa vaihtaa. Enemmän se kuitenkin 65:n puolella oli. Edellisviikolla en muistanut punnituspäivää ollenkaan ennen itse perjantai-iltaa, joten sitä ei siis tullut. No, kerrankos sitä. Saa luvan jäädä vikaksi kerraksi, kun unohtuu. No, taidan merkata tuonne ylös sen 65 kg. Ja muutan tavoitepäivämäärää...
Tuota noin, ei kai tässä muuta. Anteeksi laiskuuteni.
Harmittaa itseänikin kamalasti, kun pitää olla näin pirun laiska. Yritän kuitenkin yrittää parhaani... Köh. Jonkun pitäisi oikeasti tulla ja potkia minua oikein kunnolla persuksille. Nyt kun ei pidä veljenkään kanssa hengata niin paljon, sille varmaan tuli joku ylinopea vieraantuminen siskostaan... No, en pistä mitenkään älyttömästi pahakseni, vaikka vähän hämilläni olenkin.
Pitää kuitenkin sanoa, että olen ihan tarkoituksella hidastanut laihduttamistani, sillä pelkään sen pysäyttävän fyysisen kehitykseni kokonaan. Kuukautisten loppumisesta ei olisi tosin mitään muuta kuin hyötyä... Pelkään eniten sitä, että rintani eivät kehity tästä enää lainkaan, jos aloitan taas 500 kalorin päivät ja kovan liikkumisen (no, kovan ja kovan, en ole koskaan ollut mikään himoliikkuja). Haluan todellakin näiden kasvavan vielä. Hyvä jos minulla mitään rintoja vielä edes on. Mieluummin siis vatsa ja reidet hitaasti pois ja kehitystä tisseihin, kuin nopeampi laihtuminen + lauta. Ettäs näin.
Kävin päivällisen (köh aamiaisen köh) jälkeen vaa'alla, ja se näytti jotain 65:n ja 66:n välistä. En osaa kovin tarkasti sanoa, sillä kyseessä ei ole digivaaka ja se näyttää eri luvun joka kerta, kun sen paikkaa vaihtaa. Enemmän se kuitenkin 65:n puolella oli. Edellisviikolla en muistanut punnituspäivää ollenkaan ennen itse perjantai-iltaa, joten sitä ei siis tullut. No, kerrankos sitä. Saa luvan jäädä vikaksi kerraksi, kun unohtuu. No, taidan merkata tuonne ylös sen 65 kg. Ja muutan tavoitepäivämäärää...
Tuota noin, ei kai tässä muuta. Anteeksi laiskuuteni.
perjantai 20. kesäkuuta 2008
Blah
Joo, punnitin itseni tänään. Periaatteessa olen ällistynyt siitä, kuinka vähän olen loppujen lopuksi lihonut, vaikka olen syönyt aivan järjettömän määrän verrattuna siihen, mitä olen syönyt muuten tätä blogia pitäessäni. Vaaka näytti 66 kg, ehkä ihan rippusen alle. Oikeasti, olen aika ihmeissäni. Yleensä saatan lihoa ihan päivässäkin järkyttävän määrän. Nytkin, tällä viikolla olen syönyt mm. poppareita, jäätelöä, pizzaa, suklaata (okei, yhden kolmen palan rivin), juonut normilimua, mehuja yms. Enkä ole käynyt kertaakaan kunnon lenkillä, paitsi eilen kirpparilla käydessäni kiersin tulomatkalla lenkkireitistäni ehkä 1/3 kotiin palatessani. Kyllähän siinäkin niitä kilometrejä kertyi. Muutama ainakin.
Tosin, tällä menolla ei tosiaankaan laihduta 60 kiloon heinäkuuhun mennessä. No, en anna sen lannistaa itseäni, eiköhän tästä ruhosta vielä muutama kilo ole mahdollista saada kovalla työllä.
Tiedättekös, minkä takia on ollut niin vaikea bloggailla viime aikoina? Koska veljeni kiehnää koko ajan kyljessä nykyään. Sitä paitsi olemme alvariinsa yhdessä, koska kummallakaan ei ole oikein kavereita. Dataammekin yhdessä, piru vie. Voiko sitä selkeämmin sanoa? Vähän vaikea tulla vuodattamaan painoasioitani ja selailla vähän kaikenlaisia blogeja (lue: sh-blogeja kärkipäässä), kun veli on itse siinä ihan vieressä.
Mitäkö yritän tällä sanoa? Lähinnä sitä, että kunnes veli saa jotain muuta tekemistä ja/tai kyllästyy seuraani, teidän on kestettävä sitä, että tulen tästedes bloggailemaan hieman harvemmin. Pyydän kovasti anteeksi. Yritän kommentoida ainakin niille ihmisille, joiden blogit löytyvät linkkilistastani tuolla.
Njoo no mitäs juhannukseeni... Aika tylsää. En saanut tänne ketään kaveria. Perhejuhlintaa siis (ja voin kokemuksesta sanoa, ettei meidän perheemme ole mikään maailman läheisin keskenään). Luultavasti losun koneella ja jääkaapilla vuoron perään. :( No joo, yritän selvitä mahdollisimman vähin herkuin. Tsemppiä!
Hyvää kesää ja jusseja kaikille!! ♥
Tosin, tällä menolla ei tosiaankaan laihduta 60 kiloon heinäkuuhun mennessä. No, en anna sen lannistaa itseäni, eiköhän tästä ruhosta vielä muutama kilo ole mahdollista saada kovalla työllä.
Tiedättekös, minkä takia on ollut niin vaikea bloggailla viime aikoina? Koska veljeni kiehnää koko ajan kyljessä nykyään. Sitä paitsi olemme alvariinsa yhdessä, koska kummallakaan ei ole oikein kavereita. Dataammekin yhdessä, piru vie. Voiko sitä selkeämmin sanoa? Vähän vaikea tulla vuodattamaan painoasioitani ja selailla vähän kaikenlaisia blogeja (lue: sh-blogeja kärkipäässä), kun veli on itse siinä ihan vieressä.
Mitäkö yritän tällä sanoa? Lähinnä sitä, että kunnes veli saa jotain muuta tekemistä ja/tai kyllästyy seuraani, teidän on kestettävä sitä, että tulen tästedes bloggailemaan hieman harvemmin. Pyydän kovasti anteeksi. Yritän kommentoida ainakin niille ihmisille, joiden blogit löytyvät linkkilistastani tuolla.
Njoo no mitäs juhannukseeni... Aika tylsää. En saanut tänne ketään kaveria. Perhejuhlintaa siis (ja voin kokemuksesta sanoa, ettei meidän perheemme ole mikään maailman läheisin keskenään). Luultavasti losun koneella ja jääkaapilla vuoron perään. :( No joo, yritän selvitä mahdollisimman vähin herkuin. Tsemppiä!
Hyvää kesää ja jusseja kaikille!! ♥
maanantai 16. kesäkuuta 2008
Long time, no ABC
Anteeksi, etten ole kirjoittanut vähään aikaan. Ei ollut koko viikonloppuna mahdollisuutta punnita painoa, joten se jäi nyt siltä viikolta. Tällä viikolla uudestaan. Pidän kuitenkin vielä perjantaihin asti taukoa kirjoittamisesta, sillä kiirettä pitää. Kotona on remontti, enkä saa siltä hetken rauhaa. Olen melkein koko ajan liikkeessä. Toivottavasti se näkyy painossakin...
Hyvää viikonjatkoa!
Hyvää viikonjatkoa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
