lauantai 7. kesäkuuta 2008

Hah

Siskon tytär tuli käymään huoneessani. Hänellä oli jotain minulle.

Karkkia. Paljon. Smarties-laatikoita, lakupötkö, toffeeta.

Ojensi ne minulle, hymyili lapsekkaan ujosti ja sanoi: "ole hyvä."

Mutta pieni, suloinen lapsi on nähnyt vain ulkoisesti rumia ihmisiä. Hänellä ei ole aavistustakaan, miten ruma hänen tätinsä on läpikotaisin. Yltä ja päältä - ja sisältä. Ruma kuin mikäkin. Älä katso minuun, lapsi.

Otan karkit ja kiitän.

Mutta mitä minä niillä teen? Tahdonko oikeasti paisua kuin pullataikina?

...En.

Ei kommentteja: