Tai no, siltä ainakin tuntuu. Mittariimme ei ole luottaminen lainkaan (sen takia olen joutunut menemään monet kerrat kuumeisena kouluun, kunnes äiti totesi sen itsekin epäkuntoiseksi), joten en siihen aio tukeutua. Viime vuosien kaunat nostavat päätään... :D No, pärjään hyvin ilmankin. Mutta herätessä oli järkyttävä olo. En pystynyt puristamaan käsiä nyrkkiin, koska heikotti niin pirusti. Kävellessä päässä pyöri ja silmissä musteni. Kun yritin epätoivoisesti saada vaakaa pysymään nollalukemassa (tahdon toimivan digivaa'an), polvet ja reidet tärisivät hervottomasti. Oli niin helvetillinen nälkä, että siinä tilassa olisin voinut vannoa kuolevani minä hetkenä hyvänsä. Suorastaan huusin äidille, että anna ruokaa. No, minähän sitten söin.
- Paistettua lohta (nammmm~)
- Kokonaisen perunan
- Lohesta tehtyä kastiketta
- Kolme ruispalaleipää, joissa päällä Lättaa ja kurkkusiivuja
- Vettä
No, onneksi se olo meni tiehensä. Olin oikeasti ihan varma, että kuolen tai oksennan ihan justiinsa. Hyrr. Ei enää koskaan minulle sellaista oloa. Tänään on pakko syödä jotain iltapalaa, sillä en ihan oikeasti tahdo enää koskaan kokea tuollaista. En toivoisi tuollaista pahimmalle vihollisellenikaan.
No, kuumeinen olo jäi. En ole tarkistanut kuumeen määrää, mutten kyllä luota meidän surkeaan sata vuotta vanhaan mittariimme. Nukuin aterian jälkeen ainakin kolme tuntia. Heräsin lievään hikoiluun ja käskyyn viedä koirat ja niiden vesi häkkiin. Yritin huutaa, että olen varmasti kipeä, mutta eihän se mitään auttanut. No, veinpä ne koirat sitten.
Mutta tänään on ihan oikeasti pakko raahata perseensä pihalle ja lähteä ainakin yhdelle lenkille. Pakko kuluttaa edes jotain noista kertyneistä kaloreista. Sen minkä vain irti saa. Oksettava, hyllyvä, turvonnut ja läski olo. Melkein yhtä paha, kuin se heikottava olo.
Olen hieman laihtunut, puoli kiloa. Tekee siis 66 kg tasan. Ihan kiva, mutta en ole vielä likimainkaan tyytyväinen. 50-55 kiloa, sinne tähtään. Huolimatta mistään painoindekseistä tuolloin. Tahdon olla niin hoikka, ettei kellään ole enää oikeutta sanoa minua lihavaksi.
Tuon kuvan tyttö on täydellinen. Minullekin tuollainen kroppa. ♥
No, kuumeinen olo jäi. En ole tarkistanut kuumeen määrää, mutten kyllä luota meidän surkeaan sata vuotta vanhaan mittariimme. Nukuin aterian jälkeen ainakin kolme tuntia. Heräsin lievään hikoiluun ja käskyyn viedä koirat ja niiden vesi häkkiin. Yritin huutaa, että olen varmasti kipeä, mutta eihän se mitään auttanut. No, veinpä ne koirat sitten.
Mutta tänään on ihan oikeasti pakko raahata perseensä pihalle ja lähteä ainakin yhdelle lenkille. Pakko kuluttaa edes jotain noista kertyneistä kaloreista. Sen minkä vain irti saa. Oksettava, hyllyvä, turvonnut ja läski olo. Melkein yhtä paha, kuin se heikottava olo.
Olen hieman laihtunut, puoli kiloa. Tekee siis 66 kg tasan. Ihan kiva, mutta en ole vielä likimainkaan tyytyväinen. 50-55 kiloa, sinne tähtään. Huolimatta mistään painoindekseistä tuolloin. Tahdon olla niin hoikka, ettei kellään ole enää oikeutta sanoa minua lihavaksi.
Tuon kuvan tyttö on täydellinen. Minullekin tuollainen kroppa. ♥
2 kommenttia:
Onpa hassua että oikeesti on muita yhtä neuroottisia kuin minä! :D Joo mä en oikeesti kanssa ymmärrä tuota painoa kun normaalisti darrapäivien jälkeen lihon varmaan tsiljoona miljoona kiloa. No ei ihan mut oikeesti saatan painaa 76-77kg. Ni toi oli kyllä niin kummallista. Vedin safkaa nimittäin kuin pieni porsas ihan oikeesti! :DD
Yritä parantua kauhiasta olosta!<3
Niin toi mun paino on oikeestaan pudonnut, sen takia noin paljon jo kun olin sairaalassa pari viikkoa eikä siellä oikein saanut syötyä, nyt oon vaan koittanut ettei ne kilot tulis takaisin.. Oo onnellinen että oot sentään syönyt ruokaa, vaikka siinä onkin paljon kaloreita ite tuli just mässättyy kaiken maailman herkkuja.
Lähetä kommentti