Rohkeus

Niin siitä ysien juhlasta. Ensinnäkin kerron, mitä minulla oli ylläni siellä.

• Mustavalkopilkulliset leggingsit
• Kirkkaanoranssit lyhyet shortsit
• Punainen t-paita
• Oranssi miesten paitapusero (se oli tarpeeksi iso)
• Punavalkopilkullinen vyö siinä paitapuseron päällä, paitapusero "tursusi" rennosti siitä yläreunan yli
• Meikki: meikkivoide, puuteri, maskara, luomivärit: pinkki ja enemmän vaaleanpunainen häivytys ylhäällä ja ulkoreunassa, reilusti poskipunaa
  
• Hiukset krepattiin, sivuponnarille ja ponnaria tupeerasin hiukan jotta se näyttäisi paksummalta
• Oranssi-sini-beiget tennarit.

Tykkäsin siitä asusta, oikeasti! :D Sain kehuja. Olin kuulemma laihtunut. Vyötärö näytti ihanan kapealta, harmi vain että samalla jo ennestään leveä lantioni korostui samalla.

Meillä oli ihana ysien juhla, hurrattiin koko ajan. Harmi, että opettajat voittivat pesismatsin aika kirkkaasti. Ysien juhlan lopuksi pojat raahasivat liikunnan opettajansa salin pukuhuoneeseen ja pistivät vaatteet päällä suihkuun. :D Kaikki hurrasivat. Oli kyllä ikimuistoinen, mielestäni pistimme viime ysejä paremmaksi.

Todistus taasen oli ihan hyvä, lukuaineiden keskiarvo taisi olla 8,9 ellen pikapikaa väärin laskenut (no, matikan numerollani ei ihme jos jäi joku lukuaine vaikka välistä tai jotain... X). Äiti oli haltioissaan, joten se lienee pääasia (ei muuten, mutta nyt saan rahaa). Kaikki kielet (suomi, englanti ja ruotsi) olivat kymppejä, samoin uskonto. Lukuaineiden ulkopuolelta kymppejä olivat pakollinen ja valinnainen musiikki, pakollinen kuvaamataito (se opettaja vihasi minua tänä vuonna, joten valinnainen jäi ysiksi) ja... Siinä se taisi olla. Seitsemän kymppiä. Ysejä ja kaseja melko saman verran ja kaksi seiskaa. No, moni meidän luokalta pärjäsi paljon huonommin. Kukaan ei vissiin saanut ehtoja.

Painoni oli muuten tänäkin aamuna 66,5 kiloa, joten en nähnyt halluja silloin torstaina. Harmi vaan, että söin äsken pizzaa ja koulussa oli syötävä pala kakkua, mutta nepäs sulavatkin, sillä lähden...
...KAAAUPUNKIIIIN. Ja siellä kävelen sitten ihan simona. En aio ryypätä, sillä en tahdo sitä kalorimäärää kontoilleni. Kaikkihan tietävät, että minulla on sosiaalisten tilanteiden pelko ja pitkäaikainen masennus, mutta pakotin itseäni ottamaan niskasta kiinni. Kyseessä ovat sentään päättärit. Aivan pakko mennä mukaan. Tahdon kokea eläväni - ja ihan oikeasti!

PS: Olen nykyään sitten opiskelija! Tavallaan haikea olo, tavallaan taas ei. Yläaste = elämäni ylivoimaisesti kamalinta aikaa.

Heippa. ♥

Asfalttiviidakko

Jepjep. Tänään käytiin siis luokan kanssa kaupungilla, pyörällä tietenkin. Tuli pyöräiltyä aika roima matka, mikä varsinkin farkut jalassa teki tiukkaa. Se oli aika helvetillinen tunne, kun farkut liimautuivat perseen ja takareisien kohdalta ihoon kiinni ja paidan selkämys tuntui todella kuvottavalta selkää vasten. Olen kuitenkin ylimalkaisen tyytyväinen reissuun. Ei siksi, että sorruin syömään Subwayssa (tonnikalasubi = noin 420 kcal), vaan siksi, että liikuin melkoisen paljon. Kilometrejä kertyi pyörällä yhteensä noin 15 kilometriä ja käveleskelyä kaupungillä vielä muutama päälle - yhteensä. Ja istuin yhteensä kaksi kertaa kaupungilla kiertelyn aikana: ekan kerran Mäkkärissä, kun pakoilimme opettajaa kaverin kanssa (emme siis syöneet siellä) ja tokan kerran Subwayssa, kun mättösin 420 kaloria kurkusta alas. Kumma kyllä, ei ole niin paha olo tästä asiasta. Ostin H&M:ltä söpön pilkkuankkuritopin ja Seppälästä kynsiviilan, pinsetit, luomiväritupsutintöpötinjuttuja, huulikiillon, maskaran ja pinkin luomivärin (yleensä en käytä luomivärejä, mutta koulussa on ylihuomenna ysien juhla, pukukoodina 80-luvun muoti).

Tämä on ollut harvinaisen hyvä päivä. Ei ole angstittanut niin paljon ja on tuntunut siltä, että minulla on kavereita. Niin vähän aikaa kuin se kestääkin, fiilis on aivan ihana. En odota innolla takaisin pikku hiljaa hiipivää masennusta ja epäonnistuneisuuden tunnetta. Ehkä saan pitkitettyä tätä liikkumalla vielä lisää ja jättämällä kohta valmistuvan kotiruoan viimeiseksi ateriakseni tänä päivänä. Vettä en valitettavasti ole pystynyt tankkaamaan kovasti, sillä sitä on hankala kuljettaa kapessa laukussa, koska se lämpiää niin helposti ja maistuu sitten - öö - lämpimältä puulta?

No mutta joo, ruoka alkaa olla valmista, kuuluu huutoja alakerrasta. Kenties kirjoitan vielä tänään, tuntuu, etten ole vielä kertonut kaikkea, mitä oli aikomukseni... Höm. Haluan harjoitella hieman sitä 80-luvun meikkiä, jonka tahdon sinne.
(Saanko kysyä, miksi nämä tekstit eivät koskaan onnistu ensijulkaisulla? >:x)