Yksi toivonkipinä

Kävin vaa'alla, kun heräsin. Se näytti ~65 - 65,1 kg. Hankala sanoa desimaalin tarkkuudella, koska meillä ei ole toimivaa digivaakaa. Täytyy arvioida. On kuitenkin huomattavasti parempi olo nyt. Vaikka eilen tuntuikin, että kaikki kaatuu niskaan, niin on todettava, että ehkä se aurinko paistaakin sinne risukasaankin. Nyt on taas hieman vakaampi, parempi olo. BMI on tällä hetkellä 21,5. Alas päin mennään. Olisi niin unelma päästä sinne kahdeksantoista kieppeille.

Söin punnitukseni jälkeen kaksi pientä broileripyörykkää, yhden kebakon (tiedätte kai ne) ja hieman pottumuusia. Siitäkin meni puolet koiran kuppiin. En tiedä paljonko kaloreita loppujen lopuksi upposi, mutta ei kai niitä niin paljon. En haluaisi ajatella niitä nyt. Yritän säästellä nyt, koska ajattelin tehdä marjarahkaa myöhemmin. Tai tortilloja. Tai hedelmäsalaattia. Pakko hellittää hetkeksi, koska toisinaan nämä nälkäpäivät vievät puhdin pois. Veisivätpä ne painonkin alas yhtä nopeasti.

Huomasin s=h?:n blogissa uuden kirjoituksen, jossa etsittiin vikoja ihannoiduista julkkiksista. Minä harrastan aivan samaa. Se antaa minulle hieman itsevarmuutta pahan paikan tullen. Ei ole niin paha mieli syömisistä, kun huomaa, että hei: eiväthän julkkiksetkaan ole täydellisiä. Ne on niitä kuvankäsittelyohjelmia ja ekstrameikkiä, valolla leikkimistä, asentojen miettimistä ja kaikenlaisten vippaskonstien käyttöä.
Esittelisin teille The Skinny Websiten. Käykää ihmeessä katsomassa. Katsokaa vaikka Celebs in bikinis -kohta. Eivät he niiiiin täydellisiä luonnossa ole. Katsokaa vaikka Britneyn tämänhetkistä maha- ja pepputilannetta. Selluliittiä ja hyllyvää siellä täällä. :) Tuli melkein hoikka olo häntä katsoessa.

Mutta joo, näillä eväillä viikonloppuun. :D Voi tosin olla, että joudutte taas vaihteeksi kestämään minulta useamman postauksen päivässä, sillä minusta tuntuu, etten saanut tähän läheskään kaikkea asiaani kirjoitettua.

Karkkia ja melankoliaa

...Okei, en minä niin hirveästi syönyt. Mutta söin kuitenkin. Heräsin yhden-kahden maissa ja söin paistinpottuja (perunoita, makkaranpalasia ja kananmunaa) ehkäpä 50 g verran ja raejuustoa. Meinasin ottaa myös näkkäriä, mutta onneksi oli vielä vieraita, niin en kehdannut. Edes ne eiliset lenkin jälkeiset sortumanäkkärit eivät näkyneet painossa - itse asiassa se oli laskenut parisataa grammaa. Tosiaan, sorruin vielä lenkin jälkeen eilen syömään kolme siivua näkkäriä + kurkkua ja hieman margariinia. Läski minä.

Sitten mentiin pikkuveljen kanssa pyörällä marketeille etsimään sorbettia (en ole tähän mennessä löytänyt sitä Pirkan sorbettia yhdestäkään kaupasta - ja voin paljastaa, etten asu missään pienessä kaupungissa). Olin aivan varma, että pystyn kävelemään karkkihyllyn ohi ilman kiusauksia. No, tarttuihan sieltä sitten sellainen Malacon 250g mehukarkkipussi mukaan (290 kcal/100g). Ja Coca Cola Zeroa - pärjäsin peräti yhden päivän ilman sitä. :''D No, söin varmaan puolet siitä pussista, eli tuon 290 kcal. Käytiin kuitenkin kaverin kanssa lenkillä, joten kyllä kai ne varmaan kuluivat (sitä paitsi juoksin loppumatkan). TOSIN söin tässä äskettäin vielä muutaman karkin, mutta hyvällä tuurilla eivät jää ihroihin kummittelemaan. Pitäisi minun jo älytä, ettei minun pitäisi syödä minkään valtakunnan karkkeja. Ikinä.
Mielessäni on käynyt ajatus karkin pureskelusta ja pois sylkemisestä. Alan oikeasti pelätä kohta itseni puolesta. Mutta en aio enää perääntyä, kun olen alulle päässyt.

Tykkään siitä, että käsieni verisuonet ovat alkaneet paistaa läpi kunnolla. Tulee toisinaan hirveän lihava olo, jos ne eivät näy kunnolla. Luut ovat toinen asia, joista pidän. Niitä on kiva kosketella ja laskeskella ja... Höh, olisinpa yhtä hoikka kuin miltä näytän selinmakuuasennossa. Tämä maha on sietämätön.

Ajattelin vetäistä mehupaaston tässä jossain vaiheessa. Olen kuullut sellaisia menestystarinoita että... Sellainen painonlasku motivoisi takuulla. Onko kellään kokemuksia?

Laiskuus

Anteeksi, kun kirjoitan useamman kerran päivässä.

11% (2/19) - Ulospäinsuuntautuneisuus

Seurallinen, pitää juhlimisesta, keskustelee, kaipaa jännitystä, ottaa riskejä, toimii hetken mielijohteesta.

30% (6/20) - Psykoottisuus

Piittaamattomuus muista ihmisistä, eristäytyminen, sopeutumattomuus, empatian puute, vihamielisyys, piittaamattomuus vaarasta, julmuus, epäinhimillisyys.

100% (23/23) - Neuroottisuus

Ahdistunut, huolestunut, masentunut, mielialan vaihtelu, syyllisyyden tunteet ja alhainen itsetunto.

13% (3/24) - Valheasteikko

Mittaa taipumusta antaa vastauksissaan itsestään todellista terveempi tai sosiaalisesti suotavampi kuva.

Eysenckin persoonallisuuskysely

Tehkää tekin tuo, jos ette ole vielä tehneet. Aika mielenkiintoinen.

Miksi tänään on niin vaikeaa lähteä lenkille? Jalat tuntuvat heikoilta ja väsyttää niin maan perhanasti. Tekisi mieli vain jäädä sängylle makaamaan marttyyrina, valittaa ja vaikeroida. Lukea toisten blogeja onnistumisesta, ehkä jopa pahemmasta epäonnistumisesta kuin minulla. Tuntuu vain, ettei pysty. Ei pysty tänään. Huomenna heitän kunnon lenkin ja lihaskunto-ohjelman. Tänään kuuntelen hyvää musiikkia ja luen kuinka toiset raatavat niska limassa - ja onnistuvat.

Koska en jaksa tehdä tänään mitään, päätin olla jaksamatta syödäkään. Mitä hittoa se sitten olisi, jos ei lenkille jaksa persettään raahata, mutta jääkaapille jaksaa? Riittää tällainen vitun itsepetos ja ollaan sitten sataprosenttisen laiskoja. Miksi minä söisin, kun en jaksa liikkuakaan?

Tänään olen syönyt vain pakollisen ruoan, jonka otin mahdollisimman pienelle lautaselle. Syön pieneltä lautaselta, jotta minun ei tarvitsisi potea niin kamalaa morkkista joka kerta, kun syön. Silti tuntuu, että söin liian paljon. Makaronia, jauhelihaa ja kasviksia sekaisin. Ja salaattia. Se oli todella hyvää. Pieni lautaseni oli täynnä, aivan kukkuroillaan. Hiemanko ärsytti. Mutta se oli niin hyvää. Vettä olen tähän mennessä juonut litran, ja "vähän" Coca Cola Zeroa (= noin puoli litraa?). Yritän vääntää vielä toisenkin litran sitä vettä, jotta saisin edes vähän kaloreita paukkumaan sillä kylmällä vedellä. Ja se edistää aineenvaihduntaakin kivasti. Mutta ruokaan en koske enää tänään. Täytyy vain toivoa, että peruskulutus auttaa edes hieman.

Haluaisin niin saada kohtalontovereita meselistalleni. Nuo ihmiset tuolla eivät ymmärrä minua. Eivät lainkaan. Tahdon jonkun, joka ymmärtää. Jonkun, jonka kanssa voi puhua näistä asioista ilman, että saisin vaihdossa metrikaupalla moraalisaarnaa ja lähetteen jonnekin, minne aurinko ei paista. Kiitos ymmärryksestä, kiitos niin maan perkeleesti.
Ja minunko piti jossain vaiheessa lakota kiroilusta?

Jos nyt edes lihasliikkeitä jaksaisi tehdä, niin saisi edes jotain aikaansaamisen tunnetta aikaiseksi.

Miksi minä?

Rohkeus

Niin siitä ysien juhlasta. Ensinnäkin kerron, mitä minulla oli ylläni siellä.

• Mustavalkopilkulliset leggingsit
• Kirkkaanoranssit lyhyet shortsit
• Punainen t-paita
• Oranssi miesten paitapusero (se oli tarpeeksi iso)
• Punavalkopilkullinen vyö siinä paitapuseron päällä, paitapusero "tursusi" rennosti siitä yläreunan yli
• Meikki: meikkivoide, puuteri, maskara, luomivärit: pinkki ja enemmän vaaleanpunainen häivytys ylhäällä ja ulkoreunassa, reilusti poskipunaa
  
• Hiukset krepattiin, sivuponnarille ja ponnaria tupeerasin hiukan jotta se näyttäisi paksummalta
• Oranssi-sini-beiget tennarit.

Tykkäsin siitä asusta, oikeasti! :D Sain kehuja. Olin kuulemma laihtunut. Vyötärö näytti ihanan kapealta, harmi vain että samalla jo ennestään leveä lantioni korostui samalla.

Meillä oli ihana ysien juhla, hurrattiin koko ajan. Harmi, että opettajat voittivat pesismatsin aika kirkkaasti. Ysien juhlan lopuksi pojat raahasivat liikunnan opettajansa salin pukuhuoneeseen ja pistivät vaatteet päällä suihkuun. :D Kaikki hurrasivat. Oli kyllä ikimuistoinen, mielestäni pistimme viime ysejä paremmaksi.

Todistus taasen oli ihan hyvä, lukuaineiden keskiarvo taisi olla 8,9 ellen pikapikaa väärin laskenut (no, matikan numerollani ei ihme jos jäi joku lukuaine vaikka välistä tai jotain... X). Äiti oli haltioissaan, joten se lienee pääasia (ei muuten, mutta nyt saan rahaa). Kaikki kielet (suomi, englanti ja ruotsi) olivat kymppejä, samoin uskonto. Lukuaineiden ulkopuolelta kymppejä olivat pakollinen ja valinnainen musiikki, pakollinen kuvaamataito (se opettaja vihasi minua tänä vuonna, joten valinnainen jäi ysiksi) ja... Siinä se taisi olla. Seitsemän kymppiä. Ysejä ja kaseja melko saman verran ja kaksi seiskaa. No, moni meidän luokalta pärjäsi paljon huonommin. Kukaan ei vissiin saanut ehtoja.

Painoni oli muuten tänäkin aamuna 66,5 kiloa, joten en nähnyt halluja silloin torstaina. Harmi vaan, että söin äsken pizzaa ja koulussa oli syötävä pala kakkua, mutta nepäs sulavatkin, sillä lähden...
...KAAAUPUNKIIIIN. Ja siellä kävelen sitten ihan simona. En aio ryypätä, sillä en tahdo sitä kalorimäärää kontoilleni. Kaikkihan tietävät, että minulla on sosiaalisten tilanteiden pelko ja pitkäaikainen masennus, mutta pakotin itseäni ottamaan niskasta kiinni. Kyseessä ovat sentään päättärit. Aivan pakko mennä mukaan. Tahdon kokea eläväni - ja ihan oikeasti!

PS: Olen nykyään sitten opiskelija! Tavallaan haikea olo, tavallaan taas ei. Yläaste = elämäni ylivoimaisesti kamalinta aikaa.

Heippa. ♥