Karkkia ja melankoliaa

...Okei, en minä niin hirveästi syönyt. Mutta söin kuitenkin. Heräsin yhden-kahden maissa ja söin paistinpottuja (perunoita, makkaranpalasia ja kananmunaa) ehkäpä 50 g verran ja raejuustoa. Meinasin ottaa myös näkkäriä, mutta onneksi oli vielä vieraita, niin en kehdannut. Edes ne eiliset lenkin jälkeiset sortumanäkkärit eivät näkyneet painossa - itse asiassa se oli laskenut parisataa grammaa. Tosiaan, sorruin vielä lenkin jälkeen eilen syömään kolme siivua näkkäriä + kurkkua ja hieman margariinia. Läski minä.

Sitten mentiin pikkuveljen kanssa pyörällä marketeille etsimään sorbettia (en ole tähän mennessä löytänyt sitä Pirkan sorbettia yhdestäkään kaupasta - ja voin paljastaa, etten asu missään pienessä kaupungissa). Olin aivan varma, että pystyn kävelemään karkkihyllyn ohi ilman kiusauksia. No, tarttuihan sieltä sitten sellainen Malacon 250g mehukarkkipussi mukaan (290 kcal/100g). Ja Coca Cola Zeroa - pärjäsin peräti yhden päivän ilman sitä. :''D No, söin varmaan puolet siitä pussista, eli tuon 290 kcal. Käytiin kuitenkin kaverin kanssa lenkillä, joten kyllä kai ne varmaan kuluivat (sitä paitsi juoksin loppumatkan). TOSIN söin tässä äskettäin vielä muutaman karkin, mutta hyvällä tuurilla eivät jää ihroihin kummittelemaan. Pitäisi minun jo älytä, ettei minun pitäisi syödä minkään valtakunnan karkkeja. Ikinä.
Mielessäni on käynyt ajatus karkin pureskelusta ja pois sylkemisestä. Alan oikeasti pelätä kohta itseni puolesta. Mutta en aio enää perääntyä, kun olen alulle päässyt.

Tykkään siitä, että käsieni verisuonet ovat alkaneet paistaa läpi kunnolla. Tulee toisinaan hirveän lihava olo, jos ne eivät näy kunnolla. Luut ovat toinen asia, joista pidän. Niitä on kiva kosketella ja laskeskella ja... Höh, olisinpa yhtä hoikka kuin miltä näytän selinmakuuasennossa. Tämä maha on sietämätön.

Ajattelin vetäistä mehupaaston tässä jossain vaiheessa. Olen kuullut sellaisia menestystarinoita että... Sellainen painonlasku motivoisi takuulla. Onko kellään kokemuksia?