Laiskuus

Anteeksi, kun kirjoitan useamman kerran päivässä.

11% (2/19) - Ulospäinsuuntautuneisuus

Seurallinen, pitää juhlimisesta, keskustelee, kaipaa jännitystä, ottaa riskejä, toimii hetken mielijohteesta.

30% (6/20) - Psykoottisuus

Piittaamattomuus muista ihmisistä, eristäytyminen, sopeutumattomuus, empatian puute, vihamielisyys, piittaamattomuus vaarasta, julmuus, epäinhimillisyys.

100% (23/23) - Neuroottisuus

Ahdistunut, huolestunut, masentunut, mielialan vaihtelu, syyllisyyden tunteet ja alhainen itsetunto.

13% (3/24) - Valheasteikko

Mittaa taipumusta antaa vastauksissaan itsestään todellista terveempi tai sosiaalisesti suotavampi kuva.

Eysenckin persoonallisuuskysely

Tehkää tekin tuo, jos ette ole vielä tehneet. Aika mielenkiintoinen.

Miksi tänään on niin vaikeaa lähteä lenkille? Jalat tuntuvat heikoilta ja väsyttää niin maan perhanasti. Tekisi mieli vain jäädä sängylle makaamaan marttyyrina, valittaa ja vaikeroida. Lukea toisten blogeja onnistumisesta, ehkä jopa pahemmasta epäonnistumisesta kuin minulla. Tuntuu vain, ettei pysty. Ei pysty tänään. Huomenna heitän kunnon lenkin ja lihaskunto-ohjelman. Tänään kuuntelen hyvää musiikkia ja luen kuinka toiset raatavat niska limassa - ja onnistuvat.

Koska en jaksa tehdä tänään mitään, päätin olla jaksamatta syödäkään. Mitä hittoa se sitten olisi, jos ei lenkille jaksa persettään raahata, mutta jääkaapille jaksaa? Riittää tällainen vitun itsepetos ja ollaan sitten sataprosenttisen laiskoja. Miksi minä söisin, kun en jaksa liikkuakaan?

Tänään olen syönyt vain pakollisen ruoan, jonka otin mahdollisimman pienelle lautaselle. Syön pieneltä lautaselta, jotta minun ei tarvitsisi potea niin kamalaa morkkista joka kerta, kun syön. Silti tuntuu, että söin liian paljon. Makaronia, jauhelihaa ja kasviksia sekaisin. Ja salaattia. Se oli todella hyvää. Pieni lautaseni oli täynnä, aivan kukkuroillaan. Hiemanko ärsytti. Mutta se oli niin hyvää. Vettä olen tähän mennessä juonut litran, ja "vähän" Coca Cola Zeroa (= noin puoli litraa?). Yritän vääntää vielä toisenkin litran sitä vettä, jotta saisin edes vähän kaloreita paukkumaan sillä kylmällä vedellä. Ja se edistää aineenvaihduntaakin kivasti. Mutta ruokaan en koske enää tänään. Täytyy vain toivoa, että peruskulutus auttaa edes hieman.

Haluaisin niin saada kohtalontovereita meselistalleni. Nuo ihmiset tuolla eivät ymmärrä minua. Eivät lainkaan. Tahdon jonkun, joka ymmärtää. Jonkun, jonka kanssa voi puhua näistä asioista ilman, että saisin vaihdossa metrikaupalla moraalisaarnaa ja lähetteen jonnekin, minne aurinko ei paista. Kiitos ymmärryksestä, kiitos niin maan perkeleesti.
Ja minunko piti jossain vaiheessa lakota kiroilusta?

Jos nyt edes lihasliikkeitä jaksaisi tehdä, niin saisi edes jotain aikaansaamisen tunnetta aikaiseksi.

Miksi minä?